Sipe ja Pipa

21. päivä viimekuuta Sipe ja sukulaisten koira Pipa olivat taas vauhdissa. Pahoitteluni taas kuvien laadusta, en oikein pysynyt kamerani kanssa mukana :D Asetukset olivat jääneet heppakuvailusta enkä tajunnut vaihtaa niitä. Mutta, tässä nyt olisi muutama kuva.

 

Pipsa kipeänä ja seko Sipe

(kuvat eivät liity tapahtumaan)

Demin vammautumisesta ei ollut kuin neljä päivää, kun Pipsa oli kipeänä. Kävin mökiltä hakemassa vanhempani ja koirat takaisin kotiin, mutta sitä ennen hengailtiin vähän mökillä. Mentiin iltapäivästä testaamaan kumivenettä. Pipsa jäi laiturille, samoin Demi.
Sipe olisi kuitenkin halunnut mukaan, oli kiire lähteä rannasta kun Sipe vain kahlasi veteen. No, Sipe jäi sitten rannalle onneksi ja päästiin lähtemään ilman varsinaisia kommelluksia.

Sipe ja Demi seurasivat meitä rantaa pitkin, molemmat pusikossa ja mietinkin vähän Demin haavaa. Metsässä kun on kaiken maailman oksia ja ilmeisesti lätäköitä (ainakin välillä Sipen värityksestä päätellen). No, koirat juoksivat aina vähän matkaa eteen ja tulivat rantaviivalle, sitten taas kun mentiin ohi niin lähtivät taas juoksemaan eteen.
Jonkin ajan kuluttua suhteellisen kaukana meidän laiturista ja rannasta noin muutamia kymmeniä metrejä päätettiin kääntyä takaisin, kun koirat tuntuivat olevan vähän hölmöjä ja mietittiin että lähtevätkö (tai lähinnä lähteekö Sipe) uimaan. Lähdettiin sitten takaisin päin, ja muutamien metrien jälkeen huomattiin, että Sipe todellakin lähti uimaan.

Tässä pieni sivuhuomautus, että Sipen ei tiedetä uineen ikinä, ainoastaan kahlailut on todistettu.
No, suunta kohti Sipeä ja rantaa, koska ei tiedetty pysyykö koira pinnalla miten ja ettei hätääntyisi. Loppujen lopuksi Sipe ui noin 20 metrin matkan, ennen kuin pääsi veneeseen. Veneessä sitten oli ihan tyytyväisenä ja katseli, kun Demi juoksi rantaa pitkin.
Toivottavasti koiralla on sama päättäväisyys jänisten kanssa kuin veneeseen pääsyn kanssa :D

Laiturin kohdilla Pipsa hyppäsi vesitrampoliinille, kun pääsi lähemmäs äitiä. Mentiin sitten vähäsen kauemmaksi, ettei se yritä hypätä veneeseen. Aluksi näytti, että Pipsa hyppäisi trampoliinilta alas, mutta muuttikin mieltään juuri reunalla. Kuitenkin reuna on suhteellisen jyrkkä ja siitä ei oikein saa pieni koira tukea, joten Pipsa plumpsahti veteen uppeluksiin.
Nopeasti se tuli takaisin pinnalle ja saatiin napattua sekin veneeseen.

Mökissä Pipsa vähän yski ja tärisi, mutta yskä meni nopeasti ohi ja tärinäkin loppui kun kuivui ja pääsi makoilemaan.
Lähettiin illasta kotia kohti ja Pipsa meni sukulaiselle yöksi.

Seuraavana päivänä Pipsa tuli takaisin kotiin, oli kuulemma oksentanut eikä ollut syönyt. Pipsa tärisi ja oli todella levoton, nostettiin se sängylle mutta vaihteli sielä koko ajan paikkaa. Makkarakaan ei kelvannut, mutta vettä Pipsa joi paljon. Pipsan hengitys oli melko tiheää.
Mietittiin asiaa ja päätettiin että katsotaan vähän miten Pipsan vointi paranee tai pahenee, jos menee pahemmaksi niin eläinlääkäriin.
Jäin itse hoitamaan Pipsaa ja Demiä (ja tietty Sipeä siinä ohessa, mutta se ei sentään ollut vammautunut), kun vanhempani lähtivät auttamaan veljeä muutossa. Laitettiin Pipsalle paikka ikkunan viereen ja vesikippo lähelle, niin ettei tarvinnut kävellä juodakseen.

Muutaman tunnin päästä tärinä lakkasi ja siitä vielä muutama tunti niin Pipsa rupesi jo käyttäytymään normaalisti. Ärisi Sipelle ja osoitti muutenkin kiinnostuksen merkkejä. Ruokakin rupesi jo kelpaamaan, mutta en paljoa antanut, ettei tule ulos ainakaan väärää kautta.
Seuraavana päivänä Pipsa jo söi normaalisti ja voi paremmin, nyt on taas ihan normaali.

Demin vammautuminen

Varoitus, sisältää ällöhköjä kuvia.

21. kesäkuuta mentiin mökille, koirat tulivat tietenkin mukaan. Päivä meni koirienkin kohdalla mukavasti, vaikka pikkukoirat vähän jänskättävätkin sukulaisten isompaa koiraa, joka on utelias meidän pikkukoiria kohtaan.
Illalla kuitenkin tapahtui pieni välikohtaus, minkä jälkeen minun ja Demin mökkeilyt loppuivat. Demi sai haavan selän/lavan alueelle. Demi oli melko rauhallinen ja haava ei aristanut yhtään vielä, saatiin desinfioitua haava hyvin jo mökillä.
Kävely onnistui ihan hyvin kuitenkin. Ainoastaan kun Demi hyppäsi sohvalta alas, se onnahteli muutaman kerran.

Yön jälkeen Demi oli toipunut järkytyksestä, haava aristi parin sentin matkalta ympäristöstä. Lisäksi kylkeen oli tullut pehmeä "kohouma", ikään kuin nestettä muodostunut tai verihyytymä tai vastaavaa. Aloitettiin särkylääkekuuri ja ahkera desinfiointi. Demi ei halunnut mennä itsekseen takapihallekaan, vaan piti mennä mukaan.
Demi ei aristellut kohoumaa (eikä mahaa yms.) eikä se vaikuttanut liikkumiseen juurikaan. Myöskään "asioilla käydessä" ei tullut verta, joten sisäisen verenvuodon pystyi melko varmasti sulkemaan pois.

Demi joi paljon, syöminen ei oikein houkutellut eikä ulostettakaan tänään (22.6.) tullut. En siis voinut syöttääkään erityisemmin, hieman ruokaa ja öljyä, jotta saataisiin jotain tulemaan ulos.

Ahkera desinfioiminen, haavan ja kohouman seuraaminen jatkuivat. Seuraavana päivänä Demi jo söi ja joi ihan hyvin, kävi ulosteellakin (veretöntä). Demi oli myös jo vähän liikkuvaisempi, vaikkakaan ei silti aivan normaalitasolla. Haavan tikkaamistakin harkittiin, mutta päätettiin seurailla vähän että miten haavan paraneminen jatkuu.
23. päivä haava näytti jo tältä, karvoihin oli kiinnittynyt verta ja ne olivat "laattana" haavan päällä. Desinfioiminen oli suhteellisen vaikeaa, kun ainetta piti saada myös karvojen peitossa olevalle alueelle. Mietin jo karvojen leikkaamista, mutta ne kuitenkin suojasivat haavaa jonkin verran.

Seuraavista päivistä ei enää ole kuvia. Kohouma rupesi pikkuhiljaa laskeutumaan ja haava paranemaan. Haavaan tuli pian kunnon rupi päälle ja desinfiointia harvennettiin hieman. Välillä pistettiin perusrasvaa, sillä ei ollut esimerkiksi Bacibactia.
Parin päivän päästä särkylääkekuuri lopetettiin. Pian rupi kuitenkin aukesi juurikin karvojen juurten läheltä, joten suunnattiin apteekkiin ostamaan Bacibactia. Haavasta tuli mätää. Desinfiointi ja Bacibact auttoivat taas, mutta kun haavan putsaaminen vaikeutui karvojen takia, ne leikattiin pois tieltä.
Tämä helpotti huomattavasti sekä hoitamista että haavan tarkkailua.

Nyt 15 päivän jälkeen haava näyttää seuraavalta.

Edelleen jatketaan haavan desinfioimista ja Bacibactin laittamista päivittäin kerran, Demi on jo normaali ja voi hyvin. Desinfioinnista se ei edelleenkään pidä, vaan yrittää aina luikerrella pois. Vähän kuin hampaiden pesussa ja muissa hoitotoimenpiteissä.
Kuvassa näkyy myös ajetut karvat.