Demin vammautumisesta ei ollut kuin neljä päivää, kun Pipsa oli kipeänä. Kävin mökiltä hakemassa vanhempani ja koirat takaisin kotiin, mutta sitä ennen hengailtiin vähän mökillä. Mentiin iltapäivästä testaamaan kumivenettä. Pipsa jäi laiturille, samoin Demi.
Sipe olisi kuitenkin halunnut mukaan, oli kiire lähteä rannasta kun Sipe vain kahlasi veteen. No, Sipe jäi sitten rannalle onneksi ja päästiin lähtemään ilman varsinaisia kommelluksia.
Sipe ja Demi seurasivat meitä rantaa pitkin, molemmat pusikossa ja mietinkin vähän Demin haavaa. Metsässä kun on kaiken maailman oksia ja ilmeisesti lätäköitä (ainakin välillä Sipen värityksestä päätellen). No, koirat juoksivat aina vähän matkaa eteen ja tulivat rantaviivalle, sitten taas kun mentiin ohi niin lähtivät taas juoksemaan eteen.
Jonkin ajan kuluttua suhteellisen kaukana meidän laiturista ja rannasta noin muutamia kymmeniä metrejä päätettiin kääntyä takaisin, kun koirat tuntuivat olevan vähän hölmöjä ja mietittiin että lähtevätkö (tai lähinnä lähteekö Sipe) uimaan. Lähdettiin sitten takaisin päin, ja muutamien metrien jälkeen huomattiin, että Sipe todellakin lähti uimaan.
Tässä pieni sivuhuomautus, että Sipen ei tiedetä uineen ikinä, ainoastaan kahlailut on todistettu.
No, suunta kohti Sipeä ja rantaa, koska ei tiedetty pysyykö koira pinnalla miten ja ettei hätääntyisi. Loppujen lopuksi Sipe ui noin 20 metrin matkan, ennen kuin pääsi veneeseen. Veneessä sitten oli ihan tyytyväisenä ja katseli, kun Demi juoksi rantaa pitkin.
Toivottavasti koiralla on sama päättäväisyys jänisten kanssa kuin veneeseen pääsyn kanssa :D
Laiturin kohdilla Pipsa hyppäsi vesitrampoliinille, kun pääsi lähemmäs äitiä. Mentiin sitten vähäsen kauemmaksi, ettei se yritä hypätä veneeseen. Aluksi näytti, että Pipsa hyppäisi trampoliinilta alas, mutta muuttikin mieltään juuri reunalla. Kuitenkin reuna on suhteellisen jyrkkä ja siitä ei oikein saa pieni koira tukea, joten Pipsa plumpsahti veteen uppeluksiin.
Nopeasti se tuli takaisin pinnalle ja saatiin napattua sekin veneeseen.
Mökissä Pipsa vähän yski ja tärisi, mutta yskä meni nopeasti ohi ja tärinäkin loppui kun kuivui ja pääsi makoilemaan.
Lähettiin illasta kotia kohti ja Pipsa meni sukulaiselle yöksi.
Seuraavana päivänä Pipsa tuli takaisin kotiin, oli kuulemma oksentanut eikä ollut syönyt. Pipsa tärisi ja oli todella levoton, nostettiin se sängylle mutta vaihteli sielä koko ajan paikkaa. Makkarakaan ei kelvannut, mutta vettä Pipsa joi paljon. Pipsan hengitys oli melko tiheää.
Mietittiin asiaa ja päätettiin että katsotaan vähän miten Pipsan vointi paranee tai pahenee, jos menee pahemmaksi niin eläinlääkäriin.
Jäin itse hoitamaan Pipsaa ja Demiä (ja tietty Sipeä siinä ohessa, mutta se ei sentään ollut vammautunut), kun vanhempani lähtivät auttamaan veljeä muutossa. Laitettiin Pipsalle paikka ikkunan viereen ja vesikippo lähelle, niin ettei tarvinnut kävellä juodakseen.
Muutaman tunnin päästä tärinä lakkasi ja siitä vielä muutama tunti niin Pipsa rupesi jo käyttäytymään normaalisti. Ärisi Sipelle ja osoitti muutenkin kiinnostuksen merkkejä. Ruokakin rupesi jo kelpaamaan, mutta en paljoa antanut, ettei tule ulos ainakaan väärää kautta.
Seuraavana päivänä Pipsa jo söi normaalisti ja voi paremmin, nyt on taas ihan normaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti